maanantai 18. joulukuuta 2017

Tallinnan keskiaikaisten kidutusvälineiden museossa oli inspiroivaa ja traagista

Kävin vihdoin Tallinnan kidutusmuseossa, siis keskiaikaisten kidutusvälineiden museossa, Museum Of Medieval Torture Instruments, Tallinna, Viro, alkup: keskaegsed piinamisriistad, tai Keskaegsete piinariistade, Keskaegsete piinariistade näitus. Hyvin inspiroivia välineitä ja tunnelmia, tyrmiä. Mutta myös kertomuksia ajasta ennen Amnestyä. Vesikidutus on yhä tätä päivää ja häpeäpaalut ovat myötähäpeässä, tositv:ssä, roskalehdissä ja netissä. Mutta niihin ihmiset itse hakeutuvat.

Minulla tämä aineisto on sekä sadomasokismia, tyrmäjännitystä, Edgar Allan Poea, kauhua ja Angelikaa. Ennen muinoin näitä pidettiin rahvaan hallitsemiskeinoina, opetuksina ja muistutuksina. Ne kertovat hyvin paljon naisvihasta ja kansalaistottelemattomuuden kitkemisestä, kaiken tavoin. Noitavainojen aikaan, ja muutenkin. Puiset ja rautaiset itse esineet vaikuttavat vaiukuttavilta, siis toimivilta, kestäviltä - ei mtn Ikean jäätelötikkuja.

Osa jengistä kitisee museon kovaa maksua - 8€ pär sierainpari täysikasvuiselta (täiskasvanu). Mutta harrastan edullisia matkoja, risteilyni Viikkarilla maksoi 5€, joululahjoja ostin pesuelle noin 28€ edestä, join kahvin ja kävin syömässä Hesburgerissa soijatortilla-aterian 6,50€, se oli ainoa ruoka koko päivänä aamiaisen jälkeen. Alhokoholia en juonut enkä näin ikään siitä nauttinut. Oma vesipullo kulki mukana. Eli koko matka maksoi 47,50€ kaikkine kustannuksineen. En ajanut rikshalla enkä taksilla. Valokuvasin ja kävelin.

Suosittelen museota kaltaisilleni kauhun tekijöille, historiasta ja feminismistä kiinnostuneille, alakulttuurien immeisille, fetisisteille ja sadomasokisteille.

Rautaneitsyt toi mieleen Elisabeth Bathory ja Bruce Dickinsonin joka puhui mukavia kakaroille, että säilykää individualisteina, omina itseinänne, älkää luovuttako ja aggressioita ja vihaa voi purkaa ja kanavoida mm miekkailuun. Brucen lempipaikka Euroopassa on Tallinna - näin hän kertoi Helsingissä, Suomalaisessa kirjakaupassa. Iron Maidenin nokkamies Bruce Dickinson puhui mukavia kakaroista, jotka säilyttävät individualisminsa & tähtäävät unelmiinsa - vaikka koulu ei olisi heitä varten. Seipäät toivat mieleen Vald Seivästäjän. Saha eli saw toi mieleen SALLI -elokuvat, siis feissarimoka-sivulla myytiin SAW-elokuvia nimellä SALLI... Salli mun nauraa.... 



Häpeänaamio:






Rautaneitsyt eli Iron Maiden:





Käsistä ripustaminen:





Noidanpukki:



Lisää häpeanaamioita:









Noidantuoli:








Pyörään vetäminen:



Luiden murtamiseen käytettävä pyörä:








Siveysvyö:




Saha: 





                                              © Satu Ylavaara Photography 2017





#keskaegsedpiinamisriistad

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti