sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Eilen olimme transsissa ja hekumassa Mara Ballsin kinokonsertissa mykkäklassikon Häxanin säestämisessä, välittämisessä

Halloweenina ja Kekrinä sopivan pelottava, arvelluttava Mara Ballsin kinokonsertti, tai itse asiassa transsi, riitti ja hurmio tämän opettavaisen, hurjan, surullisen ja hyvin metan mykkäelokuvan Häxan taustalla, alla, vieressä, veressä.

 Saatana se vain jaksoi kirnuta.

Eilinen Mara Ballsin kinokonsertti mykkäklassikon Häxan'in säestäminen, äestäminen, taustalla / edustalla soittaminen, myötäeläminen, välittäminen. Ja kuvien vanhojen naisten, sairaiden naisten kidutus, hallitseminen, tuhoaminen. Huh huh. Tuli myos itku, viha, myötätunto, transsi, kylmiä väreitä reisistä alkaen.

Tässä kuvia ennen ja jälkeen esityksen, jakamisen. Kun elävissä kuvissa ei saa kuvata. Ja soittajat ovat selin yleisöön. Eilen olimme transsissa ja hekumassa Mara Ballsin kinokonsertissa mykkäklassikon Häxanin säestämisessä, välittämisessä.

Halloweenin ja Kekrin jälkeen pyhäinpäivänä 2.11. Kavissa asiaankuuluvasti klassikko Häxan, säestäjänä häröilee ja manaa Mara Balls, toisena leffana Vincent Pricen Punaisen surman naamion pukujuhlaa ja rietastelua. Sitten myöh 15.11. Blade Runner saa maskaran leviään...






elokuvien kuvat IMDb sekä KAVIn Kino Reginan sivulta.

ja sosialistisessa mediassani:









Valokuviani noituudesta Tukholmasta ja muualtakin:

















lauantai 20. heinäkuuta 2019

Unien valtias valtasi Eerikinkadun: Painajainen Elm Streetillä 4 elokuvan special guest villain eli ohjaaja Renny Harlin elokuvateatteri Orionissa

Unien valtias valtasi Eerikinkadun: Painajainen Elm Streetillä 4 elokuvan special guest villain eli ohjaaja Renny Harlin elokuvateatteri Orionissa. Art House -eläviä kuvia esittävä ihana, vanha elokuvateatteri oli heinäkuun kohokohtana Helsingissä. Nightmare on Elm Street -elokuvasarjan unitrilogian ( dream trilogy ) kaikki osat 3-5 näytettiin peräjälkeen, tietystikin 35 mm filmiltä, suomen- ja ruotsinkielisin tekstityksin, ja mikä parasta, sensuroidut eli leikatut kohdat olivat pistetty paikoilleen. Nyt elokuvat nähtiin kokonaisina, ja juuri Rennyn ohjaama neljäs on niin mainio ja freesi, se on myös Freddy Kruegeria näyttelevän Robert Englundin suasikki.

Renny Harlin puhui paljon ja mukavia, muistan hyvin kun kävin katsomassa elokuvissa Painajainen Elm Streetillä 4 - Unien valtias elokuvan. Oliko vuosi 1989.

Harvoin kuulee niin kovaäänisiä ja riemukkaita aploodeja kuin eilen Elokuvateatteri Orionissa kun Renny Harlin saapui. Oli muuten eka suomalainen Q&A jossa kysymyksiä ei tarvinnut nyhtää, vaan käsiä nousi sukkekkelaan. By Satu Ylavaara Photography 2019:



Miten saada visionsa valkokankaalle kun ruokabudjetti on 0,48 $ pär päivä, ja Roope Ankan kaltaiset elokuvien rahottajat tuottajat pitävät ovensa & korvansa visusti kiini? No suomalaisella sisulla, nöyryydellä ja näpsäkällä kuvallisella storyboardilla.

Hallittua kaaosta jonoissa nimmareihin ja elokuvasaliin. Aikuiset ihmiset osaavat käyttäytyä, ja oli helvetin kuuma.
Aivan kuin pannuhuoneessa. Hm...


Freddy Krueger valtasi Eerinkadun, myös baarit. Tai ainakin tämän minibaarin.


© Satu Ylavaara Photography 2019





Parhaimmat klipit juutuupissani:







Cinema ORIONin fb-sivulta matskut:

‎Painajainen Elm Streetillä: Unitrilogia – vieraana Renny Harlin!

" PAINAJAINEN ELM STREETILLÄ: UNITRILOGIA (35mm)
– KUNNIAVIERAANA RENNY HARLIN!

Painajainen Elm Streetillä -elokuvasarjan todellinen ydin on tänä kesänä 30 vuotta täyttävä ns. Unitrilogia (The Dream Trilogy), jonka muodostavat PAINAJAINEN ELM STREETILLÄ 3 – UNIEN SOTURIT (1987), PAINAJAINEN ELM STREETILLÄ 4 – UNIEN VALTIAS (1988) ja PAINAJAINEN ELM STREETILLÄ 5 – PAINAJAISTEN LAPSI (1989). Cinema Orion tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden nähdä Unitrilogia yhden illan aikana suomeksi tekstitettyinä 35mm-filmikopioina, joihin on liitetty takaisin Valtion elokuvatarkastamon aikoinaan tekemät sensuuripoistot. Kunniavieraaksi saapuu itse PAINAJAINEN ELM STREETILLÄ 4 – UNIEN VALTIAAN ohjaaja RENNY HARLIN!


PE 19.7. klo 17.30
Chuck Russell:
PAINAJAINEN ELM STREETILLÄ 3 – UNIEN SOTURIT
(A Nightmare on Elm Street 3: Dream Warriors, 1987)

Uniin tulevan sarjamurhaaja Freddy Kruegerin veitsikynsistä selvinneet, mielisairaalaan suljetut teinit kamppailevat pysyäkseen hereillä ja oppiakseen antamaan takaisin.

Painajaisen Elm Streetillä vuonna 1984 luonut Wes Craven ei osallistunut muusta sarjasta irrallisen 2-osan tekoon. Craven palasi kehittelemään kolmannen elokuvan tarinan, jonka lopullista versiota oli laatimassa Frank Darabont (The Shawshank Redemption, The Walking Dead) ensimmäisenä filmattuna käsikirjoituksenaan. Lopputulos on todellinen mielikuvituksen riemuvoitto, joka loihdittiin kankaalle lumoavin erikoistehostein! Sarjan siihen mennessä menestynein elokuva poiki ohjaaja Chuck Russellille Hollywood-uran: The Blob – valuva kuolema, The Mask, Eraser – suojelija, Skorpionikuningas.

Näyttelijäkaarti on koko sarjan huikein: Freddy Kruegeria esittävän Robert Englundin lisäksi myös Heather Langenkamp ja John Saxon palasivat ensimmäisen Elm Streetin rooleihinsa. Muita tähtiä ovat Patricia Arquette, Craig Wasson ja Larry Fishburne. Musiikin sävelsi David Lynchin yhteistyökumppani Angelo Badalamenti.

”Delivers amazing scenes in spades, bringing to life the sort of bizarre images which used to be found only on comic book covers”
– Kim Newman, Empire

PAINAJAINEN ELM STREETILLÄ 3 – UNIEN SOTURIT esitetään ensimmäistä kertaa Suomessa elokuvateatterissa sensuroimattomana! 35mm-filmikopioon on liitetty takaisin Valtion elokuvatarkastamon tekemät viisi poistoa, yhteensä 69 sekuntia.

Kesto: 97 min
Tekstitys: suomi, ruotsi
Formaatti: 35mm


PE 19.7. klo 20.00
Renny Harlin:
PAINAJAINEN ELM STREETILLÄ 4 – UNIEN VALTIAS
(A Nightmare on Elm Street 4: The Dream Master, 1988)
***LOPPUUNMYYTY**

Freddy Krueger palaa terrorisoimaan jäljelle jääneitä Unien sotureita, joilta koulutoveri Alice (Lisa Wilcox) perii kyvyn taistella Freddyä vastaan.

Renny Harlin teki Elm Street -sarjan neljännellä elokuvalla häikäisevän läpimurron Hollywoodiin. Elokuvaa oli käsikirjoittamassa tuleva Oscar-voittaja Brian Helgeland (L.A. Confidential) mutta Harlin loi mieleenpainuvimmat visiot omien uniensa pohjalta. Harlin toi sarjaan MTV-tyyliä sekä antoi Freddylle entistä enemmän valkokangasaikaa ja huumoria kehittäen tästä varsinaisen (anti)sankarin – yhtaikaa samastuttavan ja kauhistuttavan. Elokuva on Freddyä näyttelevän Robert Englundin henkilökohtainen suosikki. Erikoistehostepuoli on jälleen ensiluokkaista: esim. hurjasta torakkakohtauksesta vastasi Screaming Mad George (Society).

UNIEN VALTIAASTA tuli todellinen huippumenestys! Lipputulot pelkästään USA:ssa olivat 49 miljoona dollaria tehden siitä koko vuoden tuottoisimman kauhuelokuvan ja New Line Cinema -yhtiön vuoden suurimman hitin. Harlinin elokuva pysyi Elm Street -sarjan menestyksekkäimpänä seuraavat 15 vuotta. Runsaiden oheistuotteiden lisäksi elokuva poiki Freddyn painajaiset -tv-sarjan.

”By far the best of the series, a superior horror picture that balances wit and gore with imagination and intelligence. It very effectively mirrors the anxieties of the teen-age audience”
– Kevin Thomas, Los Angeles Times

PAINAJAINEN ELM STREETILLÄ 4 – UNIEN VALTIAS esitetään ensimmäistä kertaa Suomessa elokuvateatterissa sensuroimattomana! 35mm-filmikopioon on liitetty takaisin Valtion elokuvatarkastamon tekemät kahdeksan poistoa, yhteensä 39 sekuntia.

Kesto: 93 min
Tekstitys: suomi, ruotsi
Formaatti: 35mm


PE 19.7. klo 22.30
Stephen Hopkins:
PAINAJAINEN ELM STREETILLÄ 5 – PAINAJAISTEN LAPSI
(A Nightmare on Elm Street 5: The Dream Child, 1989)

Freddy käyttää raskaana olevan Alicen (Lisa Wilcox) syntymättömän lapsen unia kanavana tähän maailmaan.

PAINAJAISTEN LAPSI jatkaa siitä mihin Renny Harlin jäi. Stephen Hopkinsin (Predator 2) ohjaamassa elokuvassa oli sormensa pelissä kovamaineisilla splatterpunk-kirjailijoilla: John Skipp ja Craig Spector laativat tarinaa ja David J. Schow tohtoroi käsikirjoitusta. Tehostepuoleltakaan ei nimimiehiä puutu: Greg Nicotero, Howard Berger, Peter Kuran… Ääniraidalla kajauttavat Bruce Dickinson (”Bring Your Daughter... to the Slaughter”) ja Samantha Fox.

”A dynamic, fully visually realized experience”
– Kevin Thomas, Los Angeles Times

Kesto: 90 min
Tekstitys: suomi, ruotsi
Formaatti: 35mm

www.cinemaorion.fi
"




Hela häppeninki sosialistisessa medeiassani:











Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Midsommar. Ruåtsalaisessa rituaalissa ei todellakaan fiikattu. Oli kyllä grillausta, yhteislaulua, skåånelaista akvavittiä ja sitte vielä bingoarvonta.

Ruåtsalaisessa rituaalissa ei todellakaan fiikattu. Oli kyllä grillausta, yhteislaulua, skåånelaista akvavittiä ja sitte vielä bingoarvonta.

Koko midsommarin keskikesänjuhlan kertomus on maalattu puupaneeleihin, se on ensimmäinen asia, minkä näemme elokuvasta. Ne avataan Hieronymus Boschin triptyykin tapaan, ja joudumme kylmään, lohduttomaan talveen. Kuulemme huudon, luonnon kutsun, villin valituksen.

Danin vanhempien kotona seinät ovat kukkatapettia. Yksi kukkaseppelekin näkyy. Makuuhuone on sisustettu keltaiseksi, kuten Rosemaryn painajaisessa.

Asterin kuvakudos versoo joka suuntaa, hallitusti, kaoottisesti ja sinnikkäästi, niin kuin luonto, joka kasvaa. Ja keksii keinon...

On rokokoota, on kustavilaisuutta, on kultaista leikkausta, on Marilyn Mansonin ja Nirvanan videoiden kerrontaa ja katolinen masokistinen taide St Sebastian -viitauksineen. Levottoman keltaiset kukat eivät suinkaan viittaa teokseen Saatana saapuu Moskovaan...

Kun Dorothy saapuu värielokuvaan keltaista tiilitietä pitkin, niin Dani saapuu valoon keltaista kukkatietä pitkin. Syödään ahomansikoita kuten lapsuudessa, maalla. Mukanaan miehiä joilla ei ole sydäntä, ei ole rohkeutta. Aivoja sen sijaan on, ovathan he opiskelijoita, siis eliittiä.

No nyt olen nähnyt Midsommarin kolmannen ja neljännen kerran. Juhannus on meillä herttainen, kiiiirkas taivas on siiiniiiinen.

Tänään, yhtenä päivänä, 10.7. ISENSEssä näin Midsommarin kolmannen kerran. Eihän meillä lasketa, tällä kertaa tuli mieleen Hannibal-sarja, ja miksei myös Uhrilampaat, sekä Pasolini mm lokaation vuoksi, ja Kesäyön uni, sekä tietysti Fröken Julie. Sekä Shakespeare että Strinberg ovat ottaneet kohteeksi juhannuksen, maagisen keskikesän juhlan. Jolloin voi tapahtua mitä vaan, roolit voivat vaihtua, ja kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun.


Elävässä kuvassa on taustalla John Bauerin akvarelli Stackars Lilla basse! ( Bukowskin sivulta, akvarelli olis ihan jees ostaa & omistaa ) eli pikku nalle raukka!, vaikka karhu on valtavan kokoinen ja prinsessa niin pieni. Pursuit by the bear -lausetta on ehkä kikkailtu englanniksi. Mutta avautuu se meillekin. Syntyivätkö kaikki saamelaiset karhun ja naisne liitosta?

Viitauksia kasvaa lisää, pitääkö kaikkien oraakkelien olla sukurutsaisia kuten teoksessa 300? Niin monet myytit ja sadut on tähän taruun maalattu, berserkeistä lähtien.

Neljäs Midsommar - loputon yö -leffan näytös oli vanhassa ja arvokkaassa elokuvateatteri Orionissa, jossa on tuttunut näkemään oikeasti kiinnostavia ja harvianaisia leffoja, kuratoituja art housea ja auteureja sekä myös kuraa ja roskafilmejä, joissa sivuosissa huikeita luonnenäyttelijöitä ansaitsemassa leipää pesueensa pöytään. Aloitin Orionissa käynnin 80-luvulla.


Teemana oli ruotsalainen rituaali eli alkukuvana oli Ari Asterin Midsommar ja päätöskuvana Torgny Wickmanin Skräcken har 1000 ögön. Paljon yhteistä leffoissa oli, paitsi Midsommar oli feministinen ja tasa-arvoinen, vähintäänkin viiden tähden tai auringonkukan arvoinen.

Seksistinen Skräcken har 1000 ögön hukkasi paljon olleessaan vain miehille tarkoitettu, vain miehen silmin nähty pakanallinen seksimagiaelokuva Norrlannista. Siellä naisilla oli minihameet päällä, vaikka lunta maassa. Voi sitä virtsarakontulehdusten määrää. Vaikka itsekin pidän 70-luvun go-go saappaista, niin pidän niitä milloin haluan, mutta en pakkasista rospuutton. Saavutus sekin, että seksuaalimagiaa ja Saatananpalvontaa mainostava ruåtsalainen filmi näyttää miehen penistä vain sekunninsadasosan ajan. Sitä seuraa kyllä hulppea takkakohtaus.

Penis. Se oli hyvin lyhkänen viuhahdus. Naisia taas tirkistellään ja tarjotaan. Plääh. Kovin oli sekstistinen aika. Silloinkin.

Toisaalta Midsommar korjaa, korvaa tämän puutteen. Ja näyttää. Miehen puhtaimmillaan. Skräcken har 1000 ögön olisi voinut olla upea kauhuromanttinen, goottilainen elokuva. Siinä oli kauhun ja jännärin aineksia, kuten masentunut, raskaana oleva nainen, papin rouva, joka näkee harhoja, vai näkeekö. Siinä on vastakkain Skandinavian pakanallisuus ja ristinusko. Saatanaa palvotaan. Se olisi hyvinkin ruotsalaista Hammerin kauhua, mutta se on ollut pakko vääntää seksielokuvaksi. Hauskin repla on: Sinä olet liian lihava, ja uskot vielä noituuteen. Elokuvassa on joitain huikeita visuaalisesti kohtia, kuten naisen nauru. Pääosan esittäjät ovat kuin Monica Vitti ja Evan Rachel Wood. Kuinka sääli, että tekijöinä on ollut vain miehiä, joilla on vain miesten silmä ja miesten laskukone.

Palatakseni Midsommariin. Kumpi maailma on parempi, nykyinen moderni kaupunkikulttuuri, jossa tunteet pitää piilottaa, ettei kellekkään tule tukalaa oloa. Että pitää mennä vessaan itkemään tuskaansa ja menetystänsä. Vaiko yhteinen kollektiivi, kommuuni, joukkio, joukko, tai yhteisö, jossa on itkijänaisia, parantajanaisia, naisia, jotka tulevat, ja antavat itkun ja tuskan tulla ulos.


Midsommar - loputun yö elokuvan hårgadansen muistutti myös Bernt Notken Surmatantsia, Dance macabrea, (Rääveli, Niguliste kiriik), paitsi että midsommarin tanssi oli ilo, kevät ja nuoruus. Ja Notkella suru, luopuminen, rutto, ehtoo ja talvi. Midsommarin tanssikohtaukset maalattuina seinille muistuttivat laulua Anttila kun ampaisee ylös vuoteestaan -laulua, jossa harmaantunut mies hullaantuu kesästä, ja tanssii sen ilosta yöpaidassaan, kenties kukkaseppel hiuksillaan.



Liitän tähän Rautavaaran Tapsan version, sekä Sven-Bertil Tauben originaalin:
"Rönnerdahl han virvlar sina lurviga ben, 
under vita skjortan som viftar kring vadorna. 
Lycklig som en lärka uti majsolens sken, 
sjunger han för ekorr´n, 
som gungar på gren !
 - Kurre, kurre, kurre ! 
Nu dansar Rönnerdahl ! Kokó ! Och göken ropar uti hans gröna dal och se, så många blommor som redan slagit ut på ängen! 
Gullviva, mandelblom, kattfot och blå viol." 

Itse Ruåtsin ja Suomen rajalta, Lapista tulleena on jännässä tilassa, jalka, ei nyt haudassa, mutta myös kummallakin puolella rajaa, vappukokon nimi oli Majbrasa eli Valborgselden, kun juhlitaan juhlaa valborgsmässobålet, eli vappuaattoa, joka saa aatokset tuonne Blåkullaan saakka... Jos Suomi on Hereditary niin Svea-mamman maa on Midsommar.

Toisaalta on vieläkin ihmisiä, jotka tanssivat auringolle keväällä pohjoisessa... Mitä tänne pakolla tuotu ristinusko ei ole tuhonnut kaikkea alkuperäisestä kulttuurista...


Enkä edes ehtinyt Hannu Salaman Juhannustansseihin!

Jännää, kuinka Midsommar on saanut Ruåtsissa neljää tähteä, kun Suomessa enimmäkseen viittä tähteä ja hehkutusta. Jenkeissä taisi ihan otsikoissa olla tämän levan Texas chainsaw massacre. No ei nyt ihan. Jos Teksasin metsurin leffa oli jälkiteollista kommenttia Vietnamin sodasta, ja muutenkin ameriikasta, joka ajetaan kahtia. Niin missä ääripäissään ollaan Midsommarissa?

Sienipäissään ollaan.
Mutta sekin on astumista takaisin luontoon.


Kuvat A24, IMBd, Finnkino, Kino Korjaamo, Elokuvateatteri Orion sekä omiani.

 sosialistisessa mediassani: 


folk kauhua ja folk musiikkia:

mikä siinä on, että viulua pidetään sekä nössönä ja nolona soittimena, soittaa toista viulua, jää toiselle sijalle. Mutta toisaalta se on paholaisen soitin, viululla keksittiin heavy metal, Paganini soitti kuin xx, ja esim Vivaldin La Follian kohassa 7 minsaa ja risat on täyttä metallia.

 lainaus, taas:
" Varifrån kommer du som spelar, säg vem har lärt dig detta spel det vilda galna?
 Stannar du inte brister hjärtat, å Gud bevare han har bockfot! 
 Klockorna hade ringt i dalen, och där gick far och mor och bror till socken kyrkan. 
Var kan nu Horgas ungdom vara, å herregud de dansar ännu!"


sävelhän on traditio, meillä se on On Peräpohjolassa koti mulla, mm Esko Rahkosen esittämän ratiossa ja levyilä,

















Greetings from sweet, sweet eden called Sweden 🇸🇪 or at least Swedish candy 🍬 eatable shoelace licorice, and skulls for many colors. Skål! Now I have seen #midsommar #MidsommarMovie 🌻 #midsommarloputonyö @MidsommarMovie by #ariaster 💐 for fourth time, yesterday in beatiful old #movietheater @cinemaorion with Torgny Wickman's #Skräckenhar1000ögon #fearhave1000eyes #sensoussorceress #TorgnyWickman in Swedish ritual. The #premier was brought by genre movie festival @nightvisionsfestival #nightvisionsfestival in Kino Korjaamo @korjaamokino . Between them two normal screening in @finnkino_fi or one of them was in #ISENSE where the 💺 are bigger and sounds louder. In #HELLsinki or #helsinki #finland. So thank you @florencepugh and @jack_reynor for this trip, or camp, or peeping. And #art. #movies #movie #elokuvat #leffa #elokuva #leffat #korjaamokino #shoelacelicorice #hallonlakritsskalle #horror #kauhu . I spent my #summersolstice in #lapland, Finland 🇫🇮 Traditionally, of course 😉 och tack som fan @vilhelmblomgren
Henkilön Valokuvataiteilija (@satuylavaara) jakama julkaisu