Fragonardin museossa. Lisää kuvia The Wax Mask -leffaan liittyviä. Miksi haluamme nähdä hirveyksiä kauhukabinetissa? Minäkin olen nähnyt ammeen, jossa Charlotte Corday murhasi Marat´in. Sekä giljotiinin joka lyhensi Marianne Antoinette rokokooperuukkia. Loppui se leivosten syönti. Olen käynyt Tallinnassa Museum of torture instruments, joka esitteli hyvinkin väkeviä ja kestäviä kidutusvälineitä. Tunsin monenlaista tunnetta, tietenkin. Oikeita ihmisiä kidutettiin näillä turhaan - ei niinkään kauan sitten ajassa eikä paikassa. Toisaalta vermeet olivat kiehtovia Edgar Allan Poen tarinoita lukeneelle ja vanhan kansan sadomasokistille. Olen vieraillut myös KGB:n selleissä, jossa oli toisenlaiset, vain ahdistavat vibat. Samoin Viaporissa performanssissa Ääniä kuoleman porstuasta ( Ylen ruotsinkielinen radioteatteri ) olen vieraillut punavankien kammottavissa, pimeissä selleissä. Siitä on vain sata vuotta kun lahtarit kiduttivat nuoria punaisia turistirysässä, Suokissa. Olen nähnyt Huokausten sillan, jota pitkin ihmisten puheissa, vangitut kulkivat tyrmiinsä, mm yksi Casanova tyrmäänsä. Pariisissa kävin tietysti myös Le musée Fragonardissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.